maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

Pienet varpaat nurmikolla

Kuopus rakastaa kävellä paljain varpain pihalla. Alkuun aristeli, mutta nyt tykkää puuhasta. Isoveljensä ei tykkää kun jalat likaantuu ja on möykkynen maasto.

Tänään alkuillasta pulikoitiin myös altaassa. Meidän kahluuallas on tosi pieni, varmaan halkaisijaltaan n.80cm. Ostimme sen 3v sitten kerrostalon parvekkeelle, siksi ostimme pienimmän mahdollisen. Mutta hyvinpä kaksi lasta sinne silti mahtuu sulassa sovussa läiskyttelemään.








Helteisin terveisin,

Karpaasin matkaraportti

Automatkan ensimmäinen pysähdys Jalasjärven Juustoportilla.. Näitä olisi ollut kiva tutkailla, mitähän nämä on??



Kivoja lehmiä, mutta äiti sanoi ettei ne ole oikeita. Isompaa lehmää sai kokeilla lypsää, äiti yritti mutta ei osannut..isoveljeni onnistui pusertamaan vähän vettä - ja minä luulin, että lehmästä tulee maitoa.



Me kävimme Särkänniemessä ja näimme delfiinejä, nämä oli ihan oikeita eläimiä. Isoveljeni ei meinannut uskoa, että ne ei ole kaloja..setä kyllä selitti, että ne on nisäkkäitä. Minäkin jaksoin katsoa liikkumatta äitin sylissä koko esityksen, vasta pari minuuttia ennen loppumista aloin olla levoton. Delfiinit teki hienoja temppuja, hyppivät renkaiden läpi, kuljettivat palloja, heiluttivat meille ja vähän vettäkin räiskyi yleisöön välillä.



Opimme paljon uuttakin. Äitille oli uutta, että delfiinit uivat jopa 40 km/h vauhtia ja ovat n. 3m pituisia - aika isoja siis. Minun mielestäni oli hauskaa kun lopuksi saimme mennä altaan reunalle katsomaan lähemmin delfiinejä.

Kun äiti ja iskä sanoi, että nyt pitää lähteä niin isoveljeltä tuli iso itku. Minulle lähteminen sopi hyvin, koska alkoi olla jo tylsää..mutta isoveljeni olisi halunnut jäädä katsomaan delfiinejä vaikka koko paikka oli menossa kiinni. Iskä veti meitä kivalla kärryllä ja katsoimme kun isot lapset menivät hurjiin laitteisiin.

Iskä osti meille kivat delfiinit muistoksi!





Teimme paljon muutakin jännää ja söimme hyvää ruokaa Amarillossa, jossa isoveli tilasi mallikkaasti oman annoksensa oma-aloitteisesti - äiti ja iskä oli isoveljestä ylpeitä, mutta minusta tuntuu, että minä en käyttäynyt ihan yhtä hyvin heitellessäni ruokaa lattialle..

Äiti käski muistuttaa, että arvonta suoritetaan huomenna 30.6. klo 22.00..tai siis sen jälkeen ei enää voi osallistua ja äiti arpoo huomenna illalla sitten kun me olemme menneet nukkumaan isoveljen kanssa.





sunnuntai, kesäkuuta 28, 2009

Kiitos Vekarukselle!!!


Olipas ihana palata kotiin ja olipas kiva yllätys kun avasin koneen. Kiitos Vekarukselle kivasta tunnustuksesta, on ihanaa kun käyt lukemassa blogiani - sinunkin blogiasi on todella mukava seurata!!! Kiva lueskella uusia juttuja mökkimiljööstänne ja myös mitä ihanat ipanaiset ovat touhunneet!

Itse tahdon antaa tämän tunnustuksen tällä kertaa Veerushkalle, joka on uusi tuttavuus Blogi-maailmassa - vanha tuttavuus muuta kautta! Innolla odotan uusia postauksiasi aina!










sunnuntai, kesäkuuta 21, 2009

Alhambra

Ehkä noin parin vuoden tauon jälkeen innostuimme eilen pelaamaan Alhambraa. Uutena tätä tuli pelattua todella paljon - aivan loistava peli! Mutta jotenkin ehkä nyt pitkän tauon jälkeen aivotyöskentely oli ruosteessa, koska hävisin taas. Me olemme sen verran friikkejä mieheni kanssa, että pidämme päiväkirjaa voitoista ja häviöistä. Se lista on hukassa, jossain yhdestä miljoonista ulkoisista kiintolevyistä varmaan..tai sitten serverikoneen uumenissa..näitä minun häviöitäni nyt ei sinne ole siis merkattu, mutta miehenipä on niin ovela, että on aloittanut uuden listan tietokoneensa työpöydälle!!! Sen vanhan listan on löydyttävä, koska minä johdan sitä ainakin yli 50llä voitolla - joten nämä kaksi häviöitä eivät haittaisi mitään!





Lautapeliopas-sivuilta lainattua:

"Pelaajat rakentavat Alhambran palatsia ostamalla erilaisia laattoja. Koska palatsia rakentavat useiden eri kansallisuuksien edustajat, valuuttojakin on käytössä neljä erilaista. Vaihtorahaa ei tunneta, eli liikaa maksanut ei saa rahaa takaisin. Tasarahasta sen sijaan innostutaan niin, että pelaaja saa uuden vuoron.
Joka kierroksella on kaksi vaihtoehtoa, voi joko nostaa lisää rahaa poimimalla tarjolla olevia rahakortteja — tienaaminenhan on helppoa, kun sen osaa — tai ostaa laattoja. Kun pisteytyskortti nousee, eri laattalajit pisteytetään ja pisteet ratkaisee se, kenellä on enemmistö kutakin lajia. Lisäksi pelaajat saavat pisteitä Alhambransa ulkomuurin pituudesta.
Periaatteessa kortin nostaminen on aina laatan ostamista parempi idea, sillä se lisää mahdollisuuksia saada tasaraha. Alhambran nokkeluus piilee siinä, että rahan kerääminen edistää peliä kohti loppuaan. Koska pisteytykset käynnistää rahapakasta nouseva pisteytyskortti, jatkuva rahankeruu johtaa siihen, että pisteytyksen koittaessa pelaajalla ei ole laattoja. Idea on tuttu Alan Moonin Union Pacific -junapelistä.
Tasapainottelu on siis tarpeen, samoin sen arviointi, milloin tarjolla oleva laatta on niin hyvä, että tasarahaa ei ehdi odottelemaan. Alhambra tarjoaa sopivan määrän haasteita pelaajille ollakseen lopulta kuitenkin melko kevyt ja helposti opittava peli. Vaikka peli voittikin parhaan aikuisten pelin palkinnon, se sopii silti koko perheen pelattavaksi.
Pelaajaskaala on varsin laaja, ja yli neljällä pelaajalla on syytä varautua odotteluun. Lisäksi minkäänlainen pitkän aikavälin suunnittelu ei ole mahdollista. Parhaimmillaan peli onkin kolmella ja neljällä pelaajalla. Kaksinpelikin simuloi kolminpeliä lisäämällä peliin mielikuvituspelaajan."
Vaikka hävisin niin voin suositella tätä peliä! Kaksinpelinäkin sujuu todella hyvin, vaikka me eilen naurettiinkin meidän mielikuvituspelaajallemme kuinka huonosti se pärjäsi ja sitten huomasimme, että olimme unohtaneet nostaa raukalle uusia kortteja. Voi parkaa!














tiistaina, kesäkuuta 16, 2009

Kesäinen järvimaisema - mutta missä on kesä nyt?

Toukokuun lopussa oli näin ihanan näköistä ja lämmintä kun mökkeilimme. Nyt ulkona on hädintuskin +10 astetta, satanut on joka päivä. Onneksi miehellä alkaa loma vasta heinäkuulla - jospa silloin tulisi kesä. No ainahan joka vuosi kesäkuu on ollut kylmä.

Valokki kukki kauniisti toukokuussa. Millä nimellä sinä kutsut tätä herkullista marjaa? Hilla, suomuurain, valokki vai lakka?










Maisemakuvat mieheni ottamia.












maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Award




Kiitos ihanalle Susannelle tunnustuksen jaosta lukijoillesi. Minä haluan tämän laittaa eteenpäin uusimmille blogi-tuttavuuksilleni.

Tack Susanne!!! Jag vill ge den här love-badge till mina nya blogg-kompisar!


Fröken Fräken
San-na
Anu


Olkaa hyvät ja kiitos kun luette blogiani, varsågod och tack att ni läser och kommenterar!








sunnuntai, kesäkuuta 14, 2009

Lautapelejä ja grillausta




Jotain muutakin olen tehnyt viikonloppuna kuin ommellut!! Heh!! Eilen illalla meillä oli peli-ilta ja kevyttä viihdettä toi Menolippu Eurooppa..jotenkin nyt oli sellainen olo, että ei jaksanut mitään aivotyöskentelyä pahemmin - eli ei Caylusta tällä kertaa!

Olemme jonkinsortin lautapeli-nörttejä, "muutama" lautapeli löytyykin tästä taloudesta.



Lautapeleistä kiinnostuneet varmaan bongaavatkin monta tuttua peliä näiden joukosta. Suosimme ns. saksalais-tyyppisiä pelejä.



Lastenpelitkin voivat olla jotain ihan muuta kuin sitä iänikuista nopan heittoa. Seuraavaksi kun suunnittelette lautapelin ostamista niin kannattaa harkita markettien sijaan tutustua netin valikoimiin. Monilla saattaa kyllä tyssätä kielimuuriin koko homma, monia mahtavia pelejä ei ole suomennettu. Itse en ainakaan olisi jaksanut opetella ohjekirjaa (huom. ei vihkonen vaan paksu kirja) Cayluksen monimutkaisia sääntöjä englanniksi, mutta onneksi mieheni jaksaa perehtyä moisiin juttuihin.

Anteeksi paatoksellisuus!!! Hih!!

..ai niin, minä hävisin! Olen maailman huonoin häviäjä ja joskus meillä tunteet kuumenevat, mutta olen kyllä vuosien varrella hieman oppinut nauramaan itselleni tässä suhteessa.



Ja sitten jotain aivan muuta; Eilen uhmasimme tummenevia pilviä ja roudasimme ruokailutarvikkeet ulos ja grillattiin makkaraa, grillitassuja ja sen sellaista. Höysteenä oli salaattia ja ihanaa Paul Massonin punaviiniä. Nam!! Eikä se sade onneksi yllättänyt!








Mukavaa alkavaa viikkoa!!!








torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Lastenkirjoja - Muistoja lapsuudesta ja tunnelmointia

Lastenkirjat ovat ihania!!! Ne on kylläkin säilytettävä korissa ylhäällä, että perheen pienin ei tuhoa niitä täysin - kuvakirjat ja romut ovat pienenkin saatavilla; revittyjä, syötyjä, ruokatahraisia.. Mutta tässä mielestäni ihanimmat;

Tämä kirja piti ostaa kun näin kaupassa..meillä oli se kotona kun olin pieni..mihin lie kadonneet kaikki Tammen kultaiset kirjat kotoani - niitä oli monia. Tämä kuva on jäänyt muistoihini..se oli niin surullinen..pieni karhu jäänyt yksin palavaan metsään.












Niin tunnelmalliset kuvat näissä vanhoissa kirjoissa. Ihanaa kun niitä on kaupoissa, pitäisikin ostaa niitä lisää - ainakin Tyytymätön pikku vasikka ja Antti autotehtaassa ovat sellaisia joiden muistan olleen kivoja.

Tämä kirja löytyi talvella Citymarketin ALE-korista. Elsa Beskow (1874-1953) on Ruotsin tunnetuin sadunkertoja. Hän ehti elinaikanaan kirjoittaa ja kuvittaa nelisenkymmentä satu- ja kuvakirjaa, joita on yksinomaan Ruotsissa painettu miljoonia kappaleita ja uusia painoksia otetaan jatkuvasti.



Elsa Beskowilla on suora tuntuma pienen lapsen maailmaan, jota hän rakastavasti tarkkailee lapsen päivittäisissä leikeissä. Kirjailjan asiantuntemus, eloisuus ja lempeä huumori ovat säilyttäneet hänen kirjansa tuoreina, vaikka lukijasukupolvet vaihtuvatkin. Beskow luo lapsille maailman, jossa elämä on yksinkertaista ja suurenmoista ja täynnä luottamusta. Beskowin suurin ansio lienee se, että hän saa lukijansa huomaamaan arkipäivän jännittävyyden.



A.A. Milnen Nalle Puh-kirjat ovat paljon tunnelmallisempia kuin Disneyn versiot - vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.





Richard Scarryn kirjoissa riittää tutkittavaa ja ihmeteltävää pienille ja isoillekin lukijoille pitkäksi aikaa. Pienen pieniä yksityiskohtia, huumoria ja oikeaa tietouttakin.







Mukavaa torstai-päivää!








keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009

Vauvanvaatteita ja äitiyspakkauksen sisältöä - Rakkaita muistoja!



Sadepäivän puuhastelua ja tunnelmointia;



Pengoin taas aarrelaatikkojani, joissa pidän lasten vauvamuistoja. Tässä parhaat palat kuvina teitä varten!

Esikoinen tuotiin kotiin sairaalasta pian 4v sitten tässä mummun neulomassa asussa.





Esikoinen oli H&M-vauva; yläkuvan valkoinen Nalle Puh-asu ja ruokalaput ovat H&M:stä..niin kuin suurin osa pojan vaatteista oli. Tuo valkoinen asu ja Johan sininen kietaisupaita olivat osa niistä 50cm vaatteista, jotka mahtuivat esikoiselle todella hyvin pitkäänkin - kuopukselle näitä säästin, mutta oli hieman eri kaliiperia niin ei näitä sitten voinutkaan käyttää. Mummun tekemä Nalle Puh-ruokalappukin on tallella.

Alakuvassa odotusaikana neulomani pienet tossut, H&M:n tennarit, valkoinen H&M:n pipo oli pojalla päässä kun tuli kotiin sairaalasta. Kuvassa myös onnittelukortteja, raskauspäiväkirja ja pieni valokuvakansio.




Marimekon Unikot olivat IN!



Äitiyspakkauksen saaminen oli osa odotusajan iloja! Tässä lempparit, jotka olen säästänyt muistoksi pakkauksesta vuodelta 2005; Makuupussi, pussilakana, body ja potkuhousut sekä harja. Pakkauksen sisältö ei ollut kovin kiva tuona vuonna, mutta halusin sen ottaa ja säästää muistoksi lapselleni näitä. Itseäni harmittaa kun minulle ei ole aikoinaan otettu äitiyspakkausta kuten sisaruksilleni...







Samanlaista äitiysavustuspakkausta kuin Suomessa jaetaan, ei saa muista maista. Ensimmäiset pakkaukset annettiin vuonna 1938 vähävaraisille äideille. Kymmenen vuotta myöhemmin sosiaalietuisuus muuttui koskemaan kaikkia äitejä. Vuosikymmenien aikana äitiyspakkauksen sisältö on vaihdellut määrärahojen ja muotien mukaan. Pyykkiä säästänyt kaularöyhelö jäi pois 1970-luvulla. Klassikoksi noussut emalivati kuului pakkauksen vakiotavaroihin alusta lähtien, kunnes siitä 1980-luvun alussa luovuttiin. En muista mistä luin aikoinaan, että äitiyspakkaus on ollut todella tärkeä monille pienille yrityksille ja että se firma, joka emalivateja valmisti meni konkurssiin kun vati poistui pakkauksesta. (Tästä en löytänyt varmaa tietoa mistään, muistelen vain lukeneeni.) Tähdenlentoja ovat olleet kantoreppu ja vaatekaavat.



Kestovaippoja on lisätty nykyään ja vaatteissa on käytetty luonnonmateriaalia kuten bambua ja kierrätysmateriaalia. Pakkauksesta on poistettu kertakäyttövaippojen näytepakkaus. Äitiyspakkauksen suosio on säilynyt vuosikymmenestä toiseen. Viime vuonna Kela lähetti 42 400 pakkausta. Ensisynnyttäjistä noin 95 % valitsi pakkauksen 140 euron rahakorvauksen sijaan.




Kuopus kotiutui sairaalasta myös mummun neulomassa villa-asussa.
Suloinen body KappAhlista, Tutan pöksyt saatu lahjaksi, myssy äitiyspakkauksesta. Villatumput ja tossut saatu lahjaksi.




Meidän suosikit vuoden 2007 äitiyspakkauksesta.








Kun esikoinen oli H&M-vauva niin kuopus on kyllä ollut uusretro-vauva! Yläkuvassa Lindexin tossut, body (yksi säästetyistä Little Monsters-bodeistamme) ja myssy. Sukat IdaT:n.



Alakuvassa ruokalappuja Lindexistä, nämä kaulassa pikkuinen aloitti kiinteän ruuan syömisensä 4,5kk ikäisenä.
Tasaa keskelle