sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Aarre

Komensin isäni ottamaan papan tekemän könninkellon liiteristä, putsaamaan ja laittamaan esille, vaikka rikki onkin. Aarteita ei panna liitteriin.





- AARRE -


11 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Hienoa, juuri näin!!!

Pekka kirjoitti...

Tämä kello raksuttaa mennyttä aikaa, vaikka ei toimikaan ja sitä pitää kunnioittaa.

pappilan mummo kirjoitti...

Muistot ovat tärkeitä

Amalia kirjoitti...

Näin on!

Unknown kirjoitti...

Anteeksi olen tollo mut mikä on könnin tai mitä se tarkoittaa, upea vehje kuiteski:)

Hippokampustaja kirjoitti...

Hieno aarre...

Possumamma kirjoitti...

Hienoa, että kello pääsi pois varastosta; ei tommoisia aarteita tosiaankaan siellä kuulu pitää pilaantumassa;)

arleena kirjoitti...

Tuollaiset muistot ovat arvokkaita. Rahatukkokaan ei niitä korvaa.

Pieni Lintu kirjoitti...

Kiitos teille. :)

Henrietta, no joo..nää on taas vissiin näitä, joita ei muualla kuin Pohjanmaalla ole. Se on siis tietyn mallinen kaappikello. :)

Könneistä löytyi wikistä jotain:

http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6nninkello

Suska kirjoitti...

Kaunis ajan patina!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan niin! Kaunis kuva!