perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Rauhaisa lapsuus



I'm grateful for the opportunity to take care of my own kids.
They can sleep late. They don't need to go to the kindergarten.
I know where they are and what they do.

It is so short time...
Soon they are big boys.
Then I have time to do more work,
earn more money.
I'll be only 43 years old when our younger boy turns 18.
They need their mom now.
And I need them.

They have so peaceful and unhurried childhood.

Next fall there will be huge changes;

Preschool.....

This is just our life.
And it's not my job to criticise other's choises!


Olen hyvin kiitollinen mahdollisuudesta hoitaa lapset itse, kotona.
Heidän ei tarvitse herätä kylmään, pimeään aamuun.
Kiirehtiä, itkeä äidin perään päiväkodissa.
Tiedän missä lapset ovat ja mitä he tekevät.

Ehdin tienata rahaa sitten kun lapset ovat isompia.
Olen 43-vuotias kun kuopus täyttää 18.
Nyt he tarvitsevat äitiä - rauhallista ja kiireetöntä arkea.
Teen vähän työtä. Sen verran,
että rahaa tulee kutakuinkin kuin kotihoidontukea sain.
Minimin. Eli vähän. Mutta kun ei ole asuntovelkoja ja
asuu vaatimattomasti on tämä mahdollista.

Rakastan tätä rauhaisaa elämää, vailla kiirettä.
Rakastan sitä kun lämmin lapsi kapuaa viereen aamulla.
Toinen lapsi rakastaa lököillä sängyssään kauan,
me kaksi muuta ehdimme jo pukea, pestä hampaamme,
laittaa pyykkikoneen päälle..sillä aikaa kun pieni lekottelee.

Rakastan myös niitä aamuja kun herään ennen muita,
iskä saa jäädä nukkumaan lasten kanssa.
Äidin vuoro lähteä töihin,
saa syödä aamupalan rauhassa ihan yksin,
kuulee omat ajatuksensa.

Ensi syksynä tulee suuria muutoksia,
esikoinen aloittaa esikoulun.
Kuinka saada aamu-uninen lapsi hereille,
äitiä jännittää jo. Lapset tottuvat kyllä nopeasti.

Jokainen tekee elämässään valintoja,
on töissä, on kotona, tekee mitä tekee.
Meillä on tehty näin - tämä sopii meille.
Eikä kenellekään kuulu
toisten valintojen arvosteleminen.








"What I like doing best is Nothing."

"How do you do Nothing," asked Pooh after he had wondered for a long time.

"Well, it's when people call out at you just as you're going off to do it, 'What are you going to do, Christopher Robin?' and you say, 'Oh, Nothing,' and then you go and do it.

It means just going along, listening to all the things you can't hear, and not bothering."

"Oh!" said Pooh."

"If ever there is tomorrow when we're not together... there is something you must always remember. you are braver than you believe, stronger than you seem, and smarter than you think. But the most important thing is, even if we're apart... I'll always be with you."

- A.A.Milne


29 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Gorgeous blog and a wonderful grateful list!

visiting thanks to maxabella, nice to meet/follow your blog. Pop over to bigwords if you ever get a chance x

Lovviisa kirjoitti...

Nykysin meuhkataan vain siitä että jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Kukkaan ei kysy sitä lapsen oukeutta ommaan äitiin ja issään...Oot ihana äiti kun ajattelet noin! Lepposaa viikonloppua teijän perheelle:)

Suvi. kirjoitti...

Juuri näin! <3

Pieni Lintu kirjoitti...

Thanks!! :)

Kiitos teille! :)

Muistelen omaa lapsuutta hyvällä, isä oli yksin töissä ja olihan meillä tiukkaa ja ei aina saanu niitä uusia Barbeja ja käytti isosiskon vaatteita, mutta jälkeenpäin sitä ajattelee kuinka ihanaa oli olla kotona. :)

Kikka kirjoitti...

Kauniisti kerroit ratkaisustanne, viisaita sanoja ja ajatuksia.

Näinhän sen pitäisi mennä; jokainen tekee omat itselleen parhaat ratkaisut, emmekä me muut ole kelpoja niitä arvostelemaan.

Ihanaa viikonvaihdetta teille.

Helmi kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu!

Itsekin ajattelen kutakuinkin noin. Meillä on nyt esikoisella kahtena päivänä viikossa kerhoa ja ne aamut tuntuu tosi työläiltä. Olen onnellinen, kun saan olla lasten kanssa kotona.:)

Unknown kirjoitti...

Oh what lovely things to be grateful for. Yes it is such a gift we can give to our little ones, to stay with them when they needs us most. The first 5 years I feel are the most important. Lovely blog! loux

Mindianna kirjoitti...

Kiva, että on muitakin, jotka ajattelevat samalla lailla kuin minä :). Minä olen kotona kolme vuotta täyttäneen kanssa, rahaa ei tule, mutta on minulla on vähän rahaa säästössä. Meillä on pieni maitotila, miehen omistuksessa, (noin pieneen ei olisi saanut rahoitusta kahdelle) mutta kyllä se ainakin tällä hetkellä meidät elättää. Tytön kanssa puuhaillaan navettahommia sen verran kuin pystytään, mutta aamuisin nukutaan niin pitkään kuin halutaan. En tiedä kuin kauan pystytään elämään näin. Voi olla, että jo ensi syksynä on edessä tytöllä hoitoon meno, jos mulle töitä löytyy. Jos kävisi niin onnekkaasti, että meille tulisi toinen lapsi, haluaisin olla kotona siihen asti, että pienempikin on vähintään kolme, mielellään vanhempi. Itse en ole ollut koskaan päivähoidossa, ja minulla varmaan tulee ainakin osittain siitä halu hoitaa lapset kotona niin kauan kuin mahdollista.

Juliet Jones kirjoitti...

Minä olisin halunnut jäädä kotiin pojan kanssa. Minä olen siis kotona ja poika päiväkodissa parinsadan metrin päässä.
Meillä näin siksi että lapsi halusi itse toisten seuraan kun ainokainen on. Alkuun oli puolikas siellä mutta pian jo jäi kokopäiväiseksi ja nyt kohta 1,5 vuotta joka aamu odottavaisin mielin lähtee kohti uutta päivä kavereiden kanssa.

Itse olin milloin missäkin hoidossa lapsena kun vanhemmat vuorotöissä ja siihen aikaan ei mitään vuoropäiväkoteja ollut. Ei ollut kivaa eikä kysytty tykkäsinkö. Siksi annan lapselleni mahdollisuuden sanoa haluaako vaiko ei päiväkotiin.

Hanna kirjoitti...

Olen ihan samoilla ajatuslinjoilla. ♥ Miulle on tärkeetä että saan hoitaa lapsia kotona... Itsekin olen saanut olla kotona lapsuuden, ja se oli ihanaa. :)

Kotiäiti kirjoitti...

Ihana kirjoitus, olen niin samaa mieltä. Minä haluaisin myös olla kotona niin kauan, että nuorimmainenkin on vähintään kolmivuotias, mielellään vanhempikin, mutta en tiedä, onnistuuko se. Kun pitäis saada se omakotitalokin kuulemma. Ja mitähän sanois mieskään, muista ihmisistä puhumattakaan, jos päättäisin jäädä vain kotiin. Monta kädenvääntöä pitäisi varmaan käydä. :(

Sokrutin kirjoitti...

Ei kahta sanaa lisättäväksi tuohon.
Minä ajattelen samoin.

Olen saanut onnellisesti olla kotona lasten kanssa.

Katja kirjoitti...

Olet kyllä onnekkaassa tilanteessa. Ja ihanaa jos voit jatkaa vielä muutaman vuoden kotona kunnes lapset ovat isompia koululaisia. Siihen asti haluaisin itse olla kotona, mutta ei taida olla taloudellisia mahdollisuuksia :)

Anonyymi kirjoitti...

such a beautiful post. I think it is important to follow your heart. Well done. Charmaine

Unknown kirjoitti...

Hello! I'm just popping over from Maxabella Loves... and think your blog is so lovely. I've just read your gratefuls and I couldn't agree more. My two boys are 4 and 1 and my eldest started kindergarten just this year. It was heart wrenching! Make the most of every moment, because time goes so very quickly.

Sharing the love, and wanting to visit again too, if you don't mind ;) xx

Unknown kirjoitti...

Ööö mulla ei ole sanaa sanottavani tähän keskusteluun kun ei ole noita lapsia siunaantunut mutta ajattelin onnitella LEMin voitosta:)

Ede@ kirjoitti...

Samanmoisia ajatuksia täälläkin<3

Joskus tuntuu vaan ettei kotona olevaa äitiä aina niin arvosteta
vaikka se on kans arvokasta työtä!

Jamssi

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Hyviä ajatuksia sinulla !

11 vuotta kotona ja nyt täytyy myöntää että eka vuosi kun on välillä ollut mielssä töihin meno mut ei kokopäiväsesti.

lämpinin terkuin Anu

Pieni Lintu kirjoitti...

Kiitos kaikille, mukava kuulla että on samoja ajatuksia muillakin. Vaan ymmärrän totaalisesti että on niitäkin äitejä, joilla on pakottava tarve päästä takaisin töihin ja mikäs siinä jos se tuntuu hyvälle niin - ei sitä kannata turhaan kotonakaan kituuttaa kiukkusena jos kaipaa aikusten ilmoille. ;)

Thank you all!!!! :)

maria kirjoitti...

Olin aikanaa 5v. koti-äitinä ja nyt kun lapset ovat aikuisia se oli paras valintan minkä koskaan elämmässäni olen tehnyt(:
Töitä on ehtinyt tehdä sen jälkeen ihan riittävästi...

Mia kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu! :)
Paljon samoja ajatuksia kuin minulla. Nyt kamppailen ajatuksen kanssa, että mitä teen.
Haluaisin ehdottomasti jatkaa kotiäidinelämää vielä 2-3 vuotta, enkä tarvitsisi muuta kun kodinhoidotuen verran rahaa ja se riittäisi. Ihan ilmankaan kun ei voi elää, niin mistä rahaa sitten saisi..
Työttömänäkään kun ei voi olla loputtomasti, vaan töihin suorastaan patistetaan. Kieltäytyä et voi tai saat karenssin. :(
Tuntuu kurjalta luopua "unelma ammatistani" kotiäitiydestä ja se vaan tuntuu olevan pakko. :(

Felicity kirjoitti...

What a terrifically heartfelt post.
I also love the PB quote at the end - a special kind of gift is to be able to truly do nothing and then enjoy and appreciate it.

I'm visiting from Australia via Maxabella's 'Grateful List'.

Felicity x
www.giftsofserendipity.com

Pieni Lintu kirjoitti...

Mia ♥

Maria, tätä toivon myös!

Felicity, thanks!!!

Maxabella kirjoitti...

I'm not a stay at home mum to my three little ones (2 in school, 1 in daycare) but I appreciate how quickly they grow up and how simple it is just to be there for them for as long as you can. Lovely post. x

Anonyymi kirjoitti...

My little ones are growing so quickly. I love that while we all parent differently our paramount concern is loving our children. Beautiful post.

Trish@Show and Tell kirjoitti...

Discovered your lovely blog through Maxabella. It's amazing where blog hops will lead!
Great post.
As bigwords said....lovely to meet and follow you!
Trish
xx

Naturally Carol kirjoitti...

I love your motherheart! I wanted to stay at home with my kids too when they were little...and did family day care...they had friends to play with, we had extra income and I got to stay home. There are all kinds of solutions to family problems...thankfully. Love your quote from A.A. Milne too..so true!

denise kirjoitti...

I have just loved reading this blog. It also cemented in my heart how much I love being at home with my two little dolls!!! You are right, this time passes so quickly, I want to embrace every minute. Thanks for the happy, heart-warming reading. X

J kirjoitti...

Hello! Your grateful ideas are fantastic. Unhurried childhood is a good way to describe it. I too enjoy being mum though there can be reallyy days that are just too taxing. :)