keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Omakuva






Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kun olin pieni tyttö isoveljeni kutsui minua nimillä Nökö tai Pienilintu. Olin taaperoikäisenä vähän pullukka - ihan kuin meidän kuopuskin nyt - silloin minua kutsuttiin Lylleröksi. *lovely*

Koulukavereilla oli oma väännös nimestäni, kaikkia kaimojani varmaan on joku kutsunut sillä nimellä. Perheeni  tai puolisoni ei koskaan minua sillä lempinimellä kutsu, appi ja muutama muu sukulainen kylläkin.

Mutta millä nimellä mieheni minua kutsuu?

..no minähän olen Porsas! Siis eikö ole romanttista. Porsas, Possu tai joskus tuttavallisesti Poosas koska pojat sano porsas-sanan siten. Esikoiselta kerran kysyttiin, että tietääkös mikä äitin nimi on niin sanoi iloisesti "Poosas"..hmm..tais mennä vähän väärin..




Porsas kuittaa, vai pitäisikö sanoa kuten veljeni eli...

6 kommenttia:

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Hauskan lempinimen on miehesi keksinyt ;))

Teija kirjoitti...

Iiik, porsas!! :D Huh! Mä oon mun miehelle vaan Tepsu. Mutta joo, kyllä mekin ihan leikkisästi ja posiitivisesti kuittaillaan toisillemme vatsapömpöistä, yms, mikä sit taas ei kaikille sovi ollenkaan. :)

Pieni Lintu kirjoitti...

Mun nenä on kuulemma kuin kärsä. :)

Vekarus kirjoitti...

:-) Ihanan lempinimen veljesi on keksinyt!

Ouna kirjoitti...

Hih :).
Minun mieheni kutsuu minua nimellä Raksu.

Mari kirjoitti...

Täällä on toinen possu, sillä nimellä tuo minun siippani siis meikäläistä kutsuu...