Ainu-ensipuput ovat halittavia ja pehmoisia.
On isoja pupuja..
..ja on pieniä pupuja.
On pupuja, jotka ovat rakastettu laihoiksi (ks. vihreä pupu alakuvassa) ja on pupuja, jotka ovat jääneet muhkeiksi ja pulleiksi. Jotkut vaan ovat rakkaampia kuin toiset, kylmä tosiasia.
On pupuja, jotka ovat rakastettu laihoiksi (ks. vihreä pupu alakuvassa) ja on pupuja, jotka ovat jääneet muhkeiksi ja pulleiksi. Jotkut vaan ovat rakkaampia kuin toiset, kylmä tosiasia.
Kuopus on pupu-sankari;
Nukkumaan kun menee niin täytyy olla tuo vihreä rupsahtanut pupu ja sen lisäksi tummanruskea pupu sekä vaalea kerman värinen pikkupupu. Nämä haalii syliinsä ja sanoo "pahhin" eli paljon tai "iho kasa" eli iso kasa. Kun yöllä hipsii katsomaan niin muut on viskattu jalkopäähän, mutta vihreä pupu on tiukasti kainalossa - vesipullo heitettynä tyhjänä jossain myös kolisemassa ja sen vien aina pois, peittelen ja totean, että potkii näköjään peiton samantien pois
Loput pupuista asuvat esikoisen sängyssä, siellä majailee myös minun vanha SiljaLine-kuutti, iso pingviini, Särkänniemen delfiini, minun ompelemat Mörkö ja laiha nalle, iskän ostama kilpikonna, tädiltä saatu leijona, pieni dalmatiaikoira, pieni turkoosi nalle jonka sain pienenä isosiskolta kun oli luokkaretkellä Lintsillä.....jne..... Ja kaikkista rakkain eli Wuffa alias Karvanen koira eli tuttavallisesti Kalpanenkoila - mutta tämä onkin jo toinen tarinansa....
Nukkumaan kun menee niin täytyy olla tuo vihreä rupsahtanut pupu ja sen lisäksi tummanruskea pupu sekä vaalea kerman värinen pikkupupu. Nämä haalii syliinsä ja sanoo "pahhin" eli paljon tai "iho kasa" eli iso kasa. Kun yöllä hipsii katsomaan niin muut on viskattu jalkopäähän, mutta vihreä pupu on tiukasti kainalossa - vesipullo heitettynä tyhjänä jossain myös kolisemassa ja sen vien aina pois, peittelen ja totean, että potkii näköjään peiton samantien pois
Loput pupuista asuvat esikoisen sängyssä, siellä majailee myös minun vanha SiljaLine-kuutti, iso pingviini, Särkänniemen delfiini, minun ompelemat Mörkö ja laiha nalle, iskän ostama kilpikonna, tädiltä saatu leijona, pieni dalmatiaikoira, pieni turkoosi nalle jonka sain pienenä isosiskolta kun oli luokkaretkellä Lintsillä.....jne..... Ja kaikkista rakkain eli Wuffa alias Karvanen koira eli tuttavallisesti Kalpanenkoila - mutta tämä onkin jo toinen tarinansa....
15 kommenttia:
Suloisia pupuja
ehkä meilekin ensi kesänä löytää tiensä tuollainen pupu;)
Jamelia
Ihana postaus!
Meilläkin poika 2vee on samanlainen pupusankari. Meillä on selkeästi aina jokin vaihe, tällä hetkellä pitää olla keltainen iso ja sininen pieni. Se on jännä miten huomaa eron pimeässäkin, nimittäinaamulla löytyy meidän välistä poika ja juuri sen hetken in-puput.:)
Meillä nyt kokoelmassa ensimmäisenä saatu limenvihreä (joka samoin ruttuun halittu ku teidän), 2 eri keltaista, sininen, vihreä pallollinen,tummanvihreä sekä sininen ja keltainen pieni. Kahta lukuunottamatta muut ovat kirpparilta ja kovasti tahtoisin noita pieniä lisää. Ja ehkä meille muuttaa myös tuollainen tummanruskea, niin ja punaista olen etsinyt kauan aikaa. :) Teillä näytti olevan myös ihana turkoosi iso pupu!
Niitä tummanpunaisia on ollut aina joulun alla - ehkä sellaisen ostamme myös joskus. :) Nyt on ollut meidän Citymarketissa kirkkaan oransseja, valko-vihreä-raidallisia sekä vitivalkoisia. Nuo olisi ihana ostaa kaikki! ;)
Pikkupuput keltaiset olivat ihan ekat puput meillä - sai niitä kun lähetti Ainulle tutteja, kolmas keltainen pikkuinen tuli kylkiäisiksi kun osti tutteja kaupasta. Vaalea ja sininen pikkuinen tuli ilmaseksi kun osti pesuainetta joskus. :)
Isoista pupuista kirkas turkoosi oli eka - se ostettii esikoiselle kun luopui tutista. ;) Sitten tuon limenvihreän kuopus sai veljeni perheeltä kun tulivat kuopusta vauvana katsomaan. Beigen olen ostanut itse, rusken osti anoppi. Pilkullisen vaaleanvihreän ostin tässä kesällä muistaakseni. :)
Meillä mummi on ostanut jokaiselle syntyneelle vauvalle ensimmäiseksi oman ainu-pupun ja jokaisella on vielä oman värinenkin :) Onneks noita värejä on ja aina tulee uusiakin ;)
Mikähän on?
Yritin tässä luoda uusia tekstejä vähän varastoon postattavaksi tulevina päivinä - nyt olisi aikaa. Mutta eipä toimi tuo editori ollenkaan, lataa, lataa ja lataa..
Koitin Firefoxilla sekä Chromella. Vaihdoin eilen siihen uuteen editoriin, mutta kyllä se vielä illalla toimi ihan hyvin.
Osaisko joku neuvoa??? ..ehkä vika Bloggerissa!? Kokeilin toisella tietokoneellakin, ei toimi..ei.. :/
Hih samoja pupuja meillä joka lapsella oma!
Anu
Meillä asuu myös pupusankari :) Vanhemmalla pojalla pitää olla aina vähintään yksi pupu sängyssä yleensä niitä on vähän useampi ;) Meille kaikki puput on muuttaneet kirpparilta, niitä löytyy sieltä tosi mukavasti ja halvalla.
Meidän kuopus on myös oikea pupu-fani. Isommat eivät koskaan ole noista piitanneet. Mutta kuopus - huoh. Sillä on kaikkein rakkain, ensimmäinen tuommoinen pupunsa, siitä ei ole enää kuin pää jäljellä :D Niin sitä on kovasti rakastettu kohta neljän vuoden ajan :D Mutta siitä ei kuopus luovu, vaan se on edelleen kainalossa joka yö :) Olen ostanut myös pari uutta, mutta ne eivät kelpaa ensinkään ;)
Ihana kasa pupusia! Lasten pehmolelut on ihania ja tärkeitä, kun ne ovat aina jonkun rakkaudella valitsemia. Niitä on vaan niin vaikea säilyttää, jos niitä alkaa kertymään :)
Meillä on vauvalle tuo yläkuvan pilkullinen ja myäs ruskea, isommalla on punainen ja keltainen. Aikaisemmin inhodin Ainu-pupuja, mutta nykyisin tykkään jo :)
Ihania :) Mulla oli mielessä vähän samantyylinen bloggaus, ehkä saan sen tässä vielä aikaiseksi :)
Voi ihana! ♥
Meillä ei ole noita pupusia yhtään, vaikka pehmoja onkin mieletön määrä.
Oi ihanaa, oranssi pupu! Sellainen täytyy kyl hakea, vaikka sitten kans tutista luopumisen kohdalla. Punaisen löysin ennen joulua jostain nettikaupasta, mutta olikin sitten saldotilanne vähän jälissä eikä sitä saatukaan. Ehkä ens jouluks löytyy..
Mä oikeastaan inhoan pehmoleluja pölyjen keräänä ja pyörimässä epämääräisesti siellä täällä,kun ei niillä usein varsinaisesi leikitä. Mutta nää Ainun puput on jotwnki niin hellyyttäviä. Meillä on myös isä hurahtnut näihin! :) Ehkä me vanhemmat tykätään näistä siks,ku näkee miten tärkeitä turvallisuudentuojia ne on pojalle ja kuinka niitä halitaan. <3.
T. Anonyymi, joka kirjoittw toisena olevan kommentin
Ai niin, meidän pupukeräily alkoi vähän vahingossa: oli ollut puhetta ensimmäisen pupun litistyessä uhkaavasti, et täytyy varmaan ostaa toinen samankainen jemmaan, jos eka menee puhki. Noh, ei tähän ihan päästy, ku piankin tuli kauppareissu Ideaparkissa ja poika ei suostunu reilu 1 veenä nukahtaan rattaisiiin ku oli pupu jääny kotia. Ei saatu samanväristä tilalle,mut hyvin kelpas uus pupukin ja uni alko maistua...:)
t. Sama anonyymi
Eikö vaan oo ihania - meillä kans me vanhemmatkin tykätään noista ihan hirvittävästi! :)
Meillä on 29 Ainu pupua, joista suurin osa on minun. Ekan pupun sain 5-vuotiaana mummiltani (nyt olen 15v) ja se on ihan littanaksi halittu. Sen jälkeen pupuja on ostettu kaikki eri väriset, eli toisin sanoen keräilen niitä. Kaikilla Pupuilla on omat nimet ja niiden kaikkien syntymäpäivät (eli milloin ne on ostettu/saatu) on merkitty ylös. Kaikki puput ovat uusina meille tulleet lukuunottamatta kahta kirpparilta ostettua, joista toisen selässä on vetoketjullinen tasku ja toisen puku oli vaihdettu ohueen pinkkivalkoraidalliseen puuvillakankaaseen :) Omilta Ainu ensipupu -fanisivuiltani löytyy kuvia pupuistani. Osoite on:
http://ainuensipupusivut.webs.com/
Lähetä kommentti